Häpeänkö kollegoitani?

Pakko tässä on tarttua kaikkia puhuttelluun aiheeseen.

Eli Turun psykiatrian suljetun osaston toimintaan, pääsääntöisesti tapahtumat olivat osastolla G1. Tämä osasto on vanhuspsykiatrian osasto. Niille jotka eivät asiasta tiedä, tuolla suljetuilla osastoilla on pakkoeristetty, lääkitty tiedottomaksi, pahoinpidelty potilaita ja osastolta on varastettu suuria määriä lääkkeitä. Osasto asioista on tehty jo 2013 vuonna tutkimuspyyntö poliisille. Kuitenkin näissä ilmoituksissa oli vain murto-osa osaston väärinkäytöksistä. Valvontaviranomaisille (Valvira) ei ole tehty minkään sortin ilmoitusta asiasta. Turun psykiatrian osasto G1 ei ole ainut laatuaan vaan muillakin suljetuilla osastoilla tapahtuu tämän kaltaista toimintaa tulosyksikköjohtajan mukaan.

Okei Turku nyt ootte mokannu pahasti. Jo pelkästään johto, viranomaiset ja kaikki asiasta tietäneet. Miten tähän ei ole puututtu aikasemmin?!?! Oon lukenu artikkelin, jonka löysinkin ja linkkaan alle. Siinä käsitellään hyvin kuinka hoitajat eivät häpeile omaa ammattiaan, vaan vain osia kollegoitaan.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/hoitajat-rohkaistuivat-kertomaan-en-hapea-tyotani-vaan-joitain-kollegoitani/2774610

Itse ajattelen, että ei hei hoitajat eivät ole huonoja, laiskoja, leväpersesisiä. Kohtelemme ihmiselämää arvostavasti. Meidänkin alalta nyt vaan valitettavasti vaan löytyy paskapäitä ja tälläkin alalla on monta hoitajaa, jotka ei todellakaan kuulu tälle alalle. Jokainen Turun psykiatrisella yllä mainittuihin toimii alentunut hoitajan on mielestäni oksettava, kamala ja kaikintavoin vastenmielinen ihminen. Sellainen ihminen ei kuulu ihmisläheiseen työhön. Tälläinen ihminen ei ansaitse vastata jonkun muun elämästä. En pysty ymmärtämään miksi näin on toimittu? Miksi hoitajat haluavat vain valita sen oikotien ja helpoimman reitin??

Vanhukset ovat muutenkin helppo, herkkä ryhmä kaiken näköiseen hyväksi- ja väärinkäyttöön. Puhelin myyjätkin sortuvat samaan. Psykiatrisella puolella vanhukset voivat olla osittain tiedottomia omasta tilanteesta, kuten muisti voi olla huono. Tämän takia he ovat helppo ottaa ryhmäksi, ketä kaltoinkohdella ja hoitaa todellakin laittomasti. Suljetulla osastolla tämä tehdään oikein helposti, kun esimerkiksi omaisten valvova silmä ei ole niin läsnä hoidossa, muutenkin ulkopuolisia ei osastolla ole. En sano, etteikö tuola potilaiden kanssa voisi olla haasteellista ajoittain toimia, esimerkiksi käytöshäiriöisen potilaan kanssa. Mutta hei taas alanvalinta kysymys!!

Jos vain voisin kuvailla oksetusta tarpeeksi jollakin keinolla. Kuinka joku hoitaja voi olla niin elämäänsä kyllästynyt, että haluaa pilata vielä toisenkin elämän. Hoitajat ovat yöaikaan mm. ylilääkinnyt potilaita, jotta voivat  itse nukkua. Nukkuminen osastolla on yöaikaan ollut tiukasti kiellettyä. Ja muutenkin hei miten joku nyt töitänsä tekis työaikanaan…

Minä en häpeä ammattiani ja olen ylpeä työstäni. Häpeän vain osia kollegoistani. Harmikseni aika useaa kolleegaani. Nämä kollegat ketä häpeän esiintyvät turhankin usein julkisuudessa. Milloin facebookissa leviää kuva paskasista lakanoista ja tulehtuneista varpaista ja milloin saadaan kunno jymyuutinen hoitajien kaltoinkohteluista potilaita kohtaan. Jollakin tavalla haluan ajatella esimerkikisi. näitä paskasen lakana jättäneitä hoitajia kollegoinani. Se vain on hankalaa. Voiko jossakin olla niin kiire, ettei viikkojen aikana ehditä lakanaa vaihtamaan? Itse en usko, koska kiire on myös paljon kiinni omasta priorisoinnista ja ajan järjestämisestä. Itse en myöskään ole koskaan törmännyt moiseen kiireeseen. Itse olisin jo tuossa tilanteessa vain jäänyt ylitöihin ja vaihtanut sen lakanan. Työnantajalleni tästä olisi tullut 2 minuutin ylityöt minulle maksettavaksi, tai no poisotettavaksi. Uskon, että tästä olisi selvitty. Miten saisimme alalle vain ”kunnon hoitajia” ja poistettua alalta paskahoitajat? Ehkä näin mediassakin hoitajista puhuttaisiin välillä hyväänkin sävyyn??

Hoitotahto

Hoitotahto. Siinähän on mietittävää useammaksikin päiväksi. Kaikille maallikoille ja asiasta muuten vain vähemmän tietäville tietoa hoitotahdosta. Hoitotahto on oma tahdonilmaisu omasta hoidostaan ja se toimii oman tahtosi ilmaisimena, silloin kun et itse pysty päättämään tai ilmoittamaan kantaasi. Tälläisiä tilanteita voi olla vakavan sairauden aiheuttamat oireet, onnettomuudet tai ikääntymisen myötä tulleet haasteet.

Hoitotahto ei ole siis ainoastaan vanhuksille tarkoitettu, jossa he ovat kieltäneet elvyttämisen. Hoitotahdossasi voit ilmaista erityistoiveet hoidon suhteen ja myös rajata ja kieltäytyä tietysitä hoitotoimista. Hoitotahtoon löytyy valmiita kaavakkeita, tai sen voi tehdä täysin omanlaisekseen. Hoitotahto auttaa lääketieteellisessä päätöksen teossa ja auttaa myös omaisia suuresti tietyissä tilanteissa ymmärtämään esimerkiksi lääkärin ratkaisua. Muistutan, että hoitotahto on voimassa oleva asiakirja, mutta se ei ole mitenkään lainvoimainen todistus. Näin ollen lääkärit, voivat toimia hoitotahtoa vastoin, vaikka tämä harvinaisempaa onkin. Samoin omaisten mielipiteet voivat kumota osittain hoitotahtoasi, joten kannattaa jutella omasta tahdostaan omaistenkin kanssa.

No miksi tämä kannattaisi tehdä. Itse olen hoitanut useasti nuoria kolarissa loukkaantuneita neliraajahalvaantuneita potilaita. Kommunikointiin ei ole löydetty mitään menetelmään ja ei ole varmaa ymmärrystä, ymmärtääkö potilaas enään mitään, pystyykö hän käsittelemään näkemäänsä, kuulemaansa tms. Potilas pysyy hengissä PEG-letkun avulla, josta hän saa tarvittavan ravintonsa. Potilaat ketä olen hoitanut on ollut 20-40 vuotiaita, vanhempia, puolisoita, joidenkin lapsia ja juuri elämänsä parhaassa vaiheessa. Nuoren iän vuoksi voivat he elää kepeästi vielä monta kymmentä vuotta.

Haluaisitko sinä tälläisen elämän itsellesi?

Auringonnousu, Hautausmaa, Rajat, Haudat, Hautakiviä

 

Nämä tilanteet ovat saaneet itseni siihen, että minulta löytyy hoitotahto kotoa. Olen kertonut läheisilleni omat tahtoni. Eettisesti mietin täytyisikö potilaan hoitotahtoa kunnioittaa tilanteesta huolimatta, vai kuuluuko hoitotahdon kanssa ollakkin häilyvä raja ja tilanne arivoidaan uudestaan sen hetken koittaessa. Miksi tehdä se, jos sitä kunnioitetaan silloin tällöin. Hoitotahto puoltaa kuitenkin itsemääräämisoikeutta aika hyvin. Toisaalta, jos hoitotahto on tehty silloin kun on ollut todella sairas ja sitä ei ole päivitetty parantumisen myötä, mitenkäs sitten toimitaan? Voidaanko luottaa, että se on edelleen oikeasti potilaan tahto?

Itse olen törmännyt moneen tilanteeseen, jossa hoitotahto on kumottu. Kuten potilas toivoo, että elämää pitkittäviä hoitaja ei tehdä, jos selviytymisen tilanteesta uskotaan olevan mahdoton, todella heikko tai elämänlaatu kärsisi suuresti. Ikääntynyt ihminen, jolle on tullut keuhkokuume ja kauemmin kestäneestä aktiivisesta hoidosta huolimatta tilanne ei vaan korjaannu. Potilas tulee heikommaksi kokoajan ja ei enään syö, tai juo suunkautta mitään. Millään hoidolle tilannetta ei ole saatu hoidettua ja potilasta on tutkittu enemmänkin. Useammat perussairaudet ja muut ongelmat ovat myös hoidollinen haaste. Pieni epäilys pahanlaatuisesta kasvaimestakin voisi olla. Tilanne on huono ja omaisetkin ovat valmistautuneet potilaan menetykseen. Potilas pääsääntöisesti nukkuu, koska voimia ei ole mihinkään muuhun.

Lääkäri kuitenkin määrä vielä selkeästi kuolevalle potilaalle suonensisäisen antibiootti hoidon ja nesteytyksen. Ajatuksena, jos kuitenkin tämä auttaisi. Hoitajana olen ajatellut, että miksi se nyt yhtäkkiä auttaisi? Mikä on muuttunut? Tämä vain pitkittää ihmisen elämää, sitähän hän ei tahtonut? Miksi näin tehdään? Kuka oikeuttaa tämän? Itseä ainakin tämän kaltaiset tilanteet vain ärsyttää. Se luo turhaa toivoa potilaalle, se on todella epätaloudellista ja potilas ei hyödy hoidosta lainkaan. Eikö lääkärit vain uskalla tehdä päätöstä ja antaa luonnon korjata tilannetta. Eikö ihmishenkeä voida kunnioittaa hoitotahtoa kunnioittamalla ja antaa vain ihmisen menehtyä?

Herääkö muille ajatuksia?

Kuolema, Halloween, Luuranko, Undead, Zombie, Hirviö

 

Saako hoitajaa vituttaa?

Oon usein miettiny saako sitä nyt hoitajaa vituttaa töissä. Tämähän on kutsumusammatti ja hoitaja on olemassa vain potilaitaan varten. No joskus nyt vaan on aamulla kaatanut kahvinsa päälleen, auto ei ole lähteny käyntiin ja kaiken lisäksi työpaikan pihalla vetänyt vielä kauniin ja kivuliaan persliukumisen henkilökunnan oven eteen. Tämähän ei saa näkyä työssä, mutta näkyykö se vaan joskus? Täytyykö hoitajan unohtaa töihin tullessa kaikki muu elämästään?

Ajatellen itse, että kyllä hoitajallakin saa olla huonoja päiviä. Onhan jokaisella muullakin ajoittain huonoja päiviä. Hoitajan huono päivä ei vaan saa tarkoittaa sitä, että hoitotyö kärsii. Niinkuin ei missään muussakaan ammatissa, ei oma vitutus voi näkyä tai et voi sitä esimerkiksi potilaisiin purkaa. Itse ainakin ajattelen, etten ole ammatinvalinnastani huolimatta mitenkään yli-ihminen ja minulta ei löydy maagista on-off kytkintä itsestäni. Onnellisilta kollegoilta voi tietenkin tämä löytyä. Ei ole kuitenkaan ollut päivää töissä, jollain oma vitutukseni olisi häirinnyt työntekoani. Se hoitaja tai kuka tahansa työntekijä joka väittää, että aina jaksaa ja haluaa tehdä töitä 110% lasissa on kyllä oikea paskan puhuja. Ei todellakaan voi pitää paikkaansa. Kuitenkin näistä päivistä selvitään työyhteisön tuella. Tai ainakin itse selviän.

Gnu, Suuttunut, Eläinten, Söpö, Hassu, Nisäkäs, Sonni

Musta on tosi hauskaa lukee juttuja: Olen hoitaja ja ylpeä siitä, rakasta työtäni, en vaihtaisi mitään työssäni. Olen itsekkin ylpeä ammatistani ja teen mielestäni todella arvokasta työtä. Arvostan syvästi kaikkia kollegoitani ja hoita-alalle aikovia. Rakastan työtäni ja koen olevani oikealla alalla. Vaihtaisin työstäni kuitenkin aika paljon, jos saisin taikasauvan ja sitä heilauttelemalla voisin tehdä suuria muutoksia.

Ensimmäisenä saisin palkkaa työni vaativuuden mukaan. Sairaanhooitajan työ on vaativaa, haasteellista ja vastuullista. Joten palkan korotukseen taikasauva heilahtaisi heti. Vaihtaisin työssäni myös byrokratian niin, että hoitajilla on oikeus sanoa ja vaikuttaa asioihin. Usein päättäjät esim. kaupungeissa leikkaa asioista, joista hoitajat eivät todellakaan leikkasi. Meillä hoitajilla on kuitenkin suhteellisen hyvä näkemys, mitä töissä tapahtuu, mikä on turhaa ja mitä oikeasti vain tarvitaan.

Vaihtaisin myös potilastyössä monta asiaa. Näitä on mahdotonta kuvailla lauseella. Potilaat saisivat oikeasti asianmukaista hoitoa ja hoito lopetettaisiin tietyssä pisteessä. Potilaan tahtoa kunnioitettaisiin tosissaan ja lääkäreiltä löytyisi suurempi ymmärrys hoitotyöstä ja sen rajotteista. En yleistä, että kaikki alla ja aina olisi näin, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Aina olisi näin tämän jälkeen tilanteesta huolimatta.

Välillä vituttaa ylitsepääsemättömästi ajatus siitä, että painan niskalimassa duunia pitkässä päivässä ja kiitokseksi saan tästä pari hassua killinkiä ja tietenkin oivan mahdollisuuden tulla seuraavana aamuna töihin takaisin. Onneksi välillä potilaat ovat todella kiitollisia ja luovat taas uskoa omaan ammattitaitoon, sekä palkitsevat raskaan ja vaativan työn. Tosin pidemmän päälle olisi mukavaa saada kiitosta myös työnantajalta ja suuremmilta pomoilta.

Saatan kuulostaa kiittämättömältä ja hieman paskamaiselta. Kuitenkin todellisuudessa uskon, että samat asiat ovat liikkuneet muidenkin hoitajien mielessä. Ei vain mun. Mä nyt vaan satun kertomaan niistä asioista omassa blogissani. Omasta mielestäni tärkeintä on vain pitää omat tunteet hieman syrjässä töissä ollessa ja olla se ”työ minä”!

Kissa, Suuttunut, Kasvot, Eläinten, Nisäkäs, Pää

 

Hoitajaa mietitettyy

Moikka! Tervetuloa mun uunituoreen blogin pariin. Alotan kertomalla pikkasen ittestäni. Mähän olen valmistunut aluksi lähihoitajaksi ja sen jälkeen lähtenyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Sairaanhoitajaksi valmistuin taannoin, erikoistuen akuuttihoitotyöhön. Työkokemusta ei ole vielä vuosikymmeniä, mutta toisaalta hei sitä kertyy päiväpäivältä enemmän ja kyllä mäkin tuun joskus oleen se työporukan vanhakonkari.

Mua on usein mietitettynä nykypäivän ilmiöt ja tietynlaiset tilanteet potilastyössä. Sen takia perustin blogin, jossa aijon käsitellä juurikin tämän kaltasia asioita, eettisyyttä, ongelmia ja myös niitä onnistumisen hetkiä. Kerron paljon omasta työstäni ja arjestani töissä. Kuitenkin pidän tämän täysin anonyymina, suojellakseni itseäni, työkavereitani ja potilaitani. Potilaiden tarinat eivät tule olemaan täysin todellisia ja yhdistän useamman potilaan useasti samaan potilaaseen tekstisä. Blogini ideani ei ole kertoa potilastarinoita, vaan hoitajan ajatuksia näistä tilanteista, niiden käsittelystä ja ärsytyksen aiheista. Omalla tavalla haluan tukea kollegoita ja toisaalta tuoda esille sairaanhoitajan tai minkä tahansa hoitajan työvastuullisuutta. Hoitotyö on nyt kuitenkin tapetilla kovasti, joten ehkä tästä on myös apua niin sanotuille maallikoille.

Huomioithan, että käytän paljon karuakin komiikkaa tekstissäni, koska itselläni se on ainakin jonkin sortin selviytymismekanismi. Kaikki mielipiteet ovat omiani tai työyhteisössäni ilmaan nousseita. Älä vaivaudu pahoittamaan näistä omaa mieltäsi tai jos näin käy ajattele se, vain ettei kaikilla ole samaa mielipidettä kuin itselläsi! 🙂 Toivon tämän herättävän ajatuksia, asiallista keskustelua ja samaistumista kollegoilleni!

Tsemppiä kaikille tasapuolisesti kevääseen!!