Hoitotahto. Siinähän on mietittävää useammaksikin päiväksi. Kaikille maallikoille ja asiasta muuten vain vähemmän tietäville tietoa hoitotahdosta. Hoitotahto on oma tahdonilmaisu omasta hoidostaan ja se toimii oman tahtosi ilmaisimena, silloin kun et itse pysty päättämään tai ilmoittamaan kantaasi. Tälläisiä tilanteita voi olla vakavan sairauden aiheuttamat oireet, onnettomuudet tai ikääntymisen myötä tulleet haasteet.
Hoitotahto ei ole siis ainoastaan vanhuksille tarkoitettu, jossa he ovat kieltäneet elvyttämisen. Hoitotahdossasi voit ilmaista erityistoiveet hoidon suhteen ja myös rajata ja kieltäytyä tietysitä hoitotoimista. Hoitotahtoon löytyy valmiita kaavakkeita, tai sen voi tehdä täysin omanlaisekseen. Hoitotahto auttaa lääketieteellisessä päätöksen teossa ja auttaa myös omaisia suuresti tietyissä tilanteissa ymmärtämään esimerkiksi lääkärin ratkaisua. Muistutan, että hoitotahto on voimassa oleva asiakirja, mutta se ei ole mitenkään lainvoimainen todistus. Näin ollen lääkärit, voivat toimia hoitotahtoa vastoin, vaikka tämä harvinaisempaa onkin. Samoin omaisten mielipiteet voivat kumota osittain hoitotahtoasi, joten kannattaa jutella omasta tahdostaan omaistenkin kanssa.
No miksi tämä kannattaisi tehdä. Itse olen hoitanut useasti nuoria kolarissa loukkaantuneita neliraajahalvaantuneita potilaita. Kommunikointiin ei ole löydetty mitään menetelmään ja ei ole varmaa ymmärrystä, ymmärtääkö potilaas enään mitään, pystyykö hän käsittelemään näkemäänsä, kuulemaansa tms. Potilas pysyy hengissä PEG-letkun avulla, josta hän saa tarvittavan ravintonsa. Potilaat ketä olen hoitanut on ollut 20-40 vuotiaita, vanhempia, puolisoita, joidenkin lapsia ja juuri elämänsä parhaassa vaiheessa. Nuoren iän vuoksi voivat he elää kepeästi vielä monta kymmentä vuotta.
Haluaisitko sinä tälläisen elämän itsellesi?
Nämä tilanteet ovat saaneet itseni siihen, että minulta löytyy hoitotahto kotoa. Olen kertonut läheisilleni omat tahtoni. Eettisesti mietin täytyisikö potilaan hoitotahtoa kunnioittaa tilanteesta huolimatta, vai kuuluuko hoitotahdon kanssa ollakkin häilyvä raja ja tilanne arivoidaan uudestaan sen hetken koittaessa. Miksi tehdä se, jos sitä kunnioitetaan silloin tällöin. Hoitotahto puoltaa kuitenkin itsemääräämisoikeutta aika hyvin. Toisaalta, jos hoitotahto on tehty silloin kun on ollut todella sairas ja sitä ei ole päivitetty parantumisen myötä, mitenkäs sitten toimitaan? Voidaanko luottaa, että se on edelleen oikeasti potilaan tahto?
Itse olen törmännyt moneen tilanteeseen, jossa hoitotahto on kumottu. Kuten potilas toivoo, että elämää pitkittäviä hoitaja ei tehdä, jos selviytymisen tilanteesta uskotaan olevan mahdoton, todella heikko tai elämänlaatu kärsisi suuresti. Ikääntynyt ihminen, jolle on tullut keuhkokuume ja kauemmin kestäneestä aktiivisesta hoidosta huolimatta tilanne ei vaan korjaannu. Potilas tulee heikommaksi kokoajan ja ei enään syö, tai juo suunkautta mitään. Millään hoidolle tilannetta ei ole saatu hoidettua ja potilasta on tutkittu enemmänkin. Useammat perussairaudet ja muut ongelmat ovat myös hoidollinen haaste. Pieni epäilys pahanlaatuisesta kasvaimestakin voisi olla. Tilanne on huono ja omaisetkin ovat valmistautuneet potilaan menetykseen. Potilas pääsääntöisesti nukkuu, koska voimia ei ole mihinkään muuhun.
Lääkäri kuitenkin määrä vielä selkeästi kuolevalle potilaalle suonensisäisen antibiootti hoidon ja nesteytyksen. Ajatuksena, jos kuitenkin tämä auttaisi. Hoitajana olen ajatellut, että miksi se nyt yhtäkkiä auttaisi? Mikä on muuttunut? Tämä vain pitkittää ihmisen elämää, sitähän hän ei tahtonut? Miksi näin tehdään? Kuka oikeuttaa tämän? Itseä ainakin tämän kaltaiset tilanteet vain ärsyttää. Se luo turhaa toivoa potilaalle, se on todella epätaloudellista ja potilas ei hyödy hoidosta lainkaan. Eikö lääkärit vain uskalla tehdä päätöstä ja antaa luonnon korjata tilannetta. Eikö ihmishenkeä voida kunnioittaa hoitotahtoa kunnioittamalla ja antaa vain ihmisen menehtyä?
Herääkö muille ajatuksia?
