Moikka! Tervetuloa mun uunituoreen blogin pariin. Alotan kertomalla pikkasen ittestäni. Mähän olen valmistunut aluksi lähihoitajaksi ja sen jälkeen lähtenyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Sairaanhoitajaksi valmistuin taannoin, erikoistuen akuuttihoitotyöhön. Työkokemusta ei ole vielä vuosikymmeniä, mutta toisaalta hei sitä kertyy päiväpäivältä enemmän ja kyllä mäkin tuun joskus oleen se työporukan vanhakonkari.
Mua on usein mietitettynä nykypäivän ilmiöt ja tietynlaiset tilanteet potilastyössä. Sen takia perustin blogin, jossa aijon käsitellä juurikin tämän kaltasia asioita, eettisyyttä, ongelmia ja myös niitä onnistumisen hetkiä. Kerron paljon omasta työstäni ja arjestani töissä. Kuitenkin pidän tämän täysin anonyymina, suojellakseni itseäni, työkavereitani ja potilaitani. Potilaiden tarinat eivät tule olemaan täysin todellisia ja yhdistän useamman potilaan useasti samaan potilaaseen tekstisä. Blogini ideani ei ole kertoa potilastarinoita, vaan hoitajan ajatuksia näistä tilanteista, niiden käsittelystä ja ärsytyksen aiheista. Omalla tavalla haluan tukea kollegoita ja toisaalta tuoda esille sairaanhoitajan tai minkä tahansa hoitajan työvastuullisuutta. Hoitotyö on nyt kuitenkin tapetilla kovasti, joten ehkä tästä on myös apua niin sanotuille maallikoille.
Huomioithan, että käytän paljon karuakin komiikkaa tekstissäni, koska itselläni se on ainakin jonkin sortin selviytymismekanismi. Kaikki mielipiteet ovat omiani tai työyhteisössäni ilmaan nousseita. Älä vaivaudu pahoittamaan näistä omaa mieltäsi tai jos näin käy ajattele se, vain ettei kaikilla ole samaa mielipidettä kuin itselläsi! 🙂 Toivon tämän herättävän ajatuksia, asiallista keskustelua ja samaistumista kollegoilleni!
Tsemppiä kaikille tasapuolisesti kevääseen!!